Olen näillä sivuilla yrittänyt esimerkkien avulla hahmottaa RAW-kuvien säätömahdollisuuksia ja eri säätimien toimintaa. Tämä ei ole kattava esitys aiheesta, eikä yritäkään olla. Alun jälkeen olen koittanut käyttää vähän sanoja ja paljon kuvia.
RAW-kuva on kamerasta tuleva täysin käsittelemätön kuvadata.
RAW-kuvan merkittävä etu yleisesti käytettyyn jpg-kuvaan on sen joustavuus. Kuvaaja voi jälkikäteen päättää esim. valkotasapainon, joka voi olla hankala tehdä kuvaustilanteessa. RAW-kuvasta voi tehdä lukemattoman määrän versioita ja silti alkuperäinen data säilyy muuttumattomana. RAW-kuvan sävyala on suurempi kuin jpg-kuvan ja esim. ylivalottuneen kuvan pelastaminen yleensä onnistuu.
Käytän Adobe Lightroom-ohjelmaa, joten esimerkkikuvien säädöt on tehty sillä. Muissa RAW-kuvien käsittelyohjelmissa säätimet voivat olla eri nimellä ja käyttöliittymä erilainen, mutta näitä ohjeita voinee soveltaa pienellä päättelyllä muihinkin ohjelmiin.
Kamerani valkotasapaino on lähes aina säädetty päivänvalolle, enkä kuvatessa välitä valkotasapainosta ollenkaan. Kun tuon kuvat Lightroomiin, niin käytän siinä yhteydessä omalle kameralleni tekemääni esiasetusta, joka asettaa kaikille kuville samat perussäädöt. Näin varmistan, että kaikki ovat varmasti samoissa lähtösäädöissä. Koen tämän helpoimmaksi, enkä voi sitä enempää perustella.
Jotkut kuvaajat pitävät kameran valkotasapainon automaatilla ja käyttävät kameran arvoja lähtökohtana alkaessaan säätää RAW-kuviansa. Tämä voi olla alottelijallekin hyvä vaihtoehto.
Kuvatessa tärkeintä on valottaa oikein, tai niin kuin kuvaaja siinä tilanteessa haluaa ja, tarkentaa oikein haluamaansa kohtaan. Valotusta voi säätää jälkeenpäin, mutta paras lopputulos syntyy, jos kuvaaja kuvaa ottaessaan valottaa oikein. Jos ei osaa päättää valotusta kuvaushetkellä, niin kannattaa haarukoida. Tarkennusta taas ei voi jälkeenpäin korjailla, joten sen on paras mennä kohdilleen kuvauspaikalla.
En käytä kuvatessa harmaakortteja tai muita apuvälineitä, koska käytännön tilanteissa niistä ei ole hyötyä. Miljöössä tapahtuvassa kuvauksessa on käytännössä aina enemmän tai vähemmän sekavalo ja silloin harmaakortin antama neutraali sävy riippuu ihan siitä mihin suuntaan kortti on kallellaan kuvassa. Kuvan joutuu siis säätämään kuitenkin käsin ja silmämääräisesti. Harmaakortin sijoittelu ja yhden testikuvan ottaminen on myös usein käytännössä mahdotonta.
Studiotyyppisessä kuvaustilanteessa voi harmaakortista olla hyötyä, koska silloin valaistus on kokonaan kuvaajan hallinnassa.
Kuvan värit ja sävyt ovat viime kädessä makuasia, joten esimerkkikuvieni säädöt voisi joku toinen haluta tehdä toisella tavalla, mutta omat säätöni toivottavasti auttavat ainakin aloittelijaa alkuun RAW-kuvien maailmaan.
Valokuvauksen perusteista on kirjoitettu kirjoja, joten en tässä mene niihin. Alla olen selittänyt yksinkertaisesti ja tiivistetysti pari ainakin aloitteleville kuvaajille mahdollisesti outoa asiaa. Himmenninaukot, valotusajat, ISOt sun muut löytyvät vaikka oman kamerat käyttöohjeesta.
Histogrammista näkee kuvan sävyalan. Vasemmalla ovat tummat sävyt ja oikealla ovat vaaleat. Yleensä histogrammin pitäisi olla jakautunut suhteellisen tasaisesti ja ulottua molempiin reunoihin. Jos histogrammi on kasautunut jompaan kumpaan reunaan, niin kuva on yli- tai alivalotettu. Jos kohde on hyvin tumma, niin silloin histogrammi ei välttämättä ulotu oikeaan reunaan ja sama toisin päin vaalean kohteen kanssa.
Valkotasapaino tarkoittaa kuvan värilämpötilaa, joka tarkoittaa kuvan yleissävyä. Värilämpötilaa mitataan Kelvin-asteilla. Mitä pienempi värilämpötila sitä keltaisempi valonlähde ja päin vastoin. Hehkulampun lämpötila on noin 3200 Kelviniä ja päivänvalon noin 5500 Kelviniä. Näistä esiintyy käytännössä lukematon määrä vivahteita, mutta nuo ovat hyvät ohjearvot. Jos halutaan neutraalin sävyinen kuva, niin kuvan värilämpötilan pitäisi olla sama kuin kuvan valaisseen valonlähteen värilämpötila. Siis, esim. hehkulampun valossa kuvatun kuvan värilämpötilaksi pitäisi säätää noin 3200 Kelviniä, jos halutaan neutraalin värinen kuva.